ohana

joku on saattanu huomata tämän blogin lamaannuksen (khehkheh) eikä se tod.näk. ole tulossa muuttumaan koska kanirintamalla ei tapahdu mitään uutta eikä mulla tällähetkellä ole yhtää ylimäärästä aikaa. :( päivitän tätä kuitenkin aina jos on päivitettävää, enkä halua poistaa jos joku tahtoo näitä täältä lukea. ajattelin ehkä laittaa vanhat postaukset takaisin näkyviin mutta saa nähdä saanko aikaseksi. tämä blogi on kuitenki oman blogihistoriani pisimpään elänyt yksilö niin sen kokonaan lopettaminen olisi jotenki tuskallista. ja täälä on kaikki mun pupuilun aikana kertyneet muistot ja kokemukset.

mutta nyt on asiaa! meillä on tälläinen ohana päässyt syntymään! kerroin jo varmaan keväällä (?) että haluaisin yhdistää nuo pikkukanit yhdeksi laumaksi. no nyt ne on laumana asunu jo ehkä 3-4 viikkoa, saman ajan mitä kanit on kanilassa asunu. alkoi kelit mennä niin rumaksi että oli pakko siirtää ristiturvat sisälle ku sieluaki alko kylmettää niin paljo niiden puolesta. en vaa saata asuttaa niitä sateessa vaikka sielä kaikilla joku suoja onki.

hairahduin taas mutta enivei! tässä laumassa asuu siis nyt vanha herra vinny, tämän rouvat pipa ja raisa se sähköjänis hiiri sekä ystävänsä iivo! eli niille joille nimet ei soita kelloja niin laumassa tosiaan on kolme naarasta ja KAKSI UROSTA. ja kyllä, tulevat toimeen. ja ei, eivät tappele ollenkaan. mitenkö tämä on mahdollista?

aluksi yritin keväällä yhdistää näitä sisällä ja tuloksena oli taukoamatonta astumista ja jahtausta, murinaa ja näykkimistä. eikä mitenkään ystävällisessä mielessä vaan iivo ei tullut toimeen raisan kanssa eikä hiiri liion pipan kanssa. muut saattavat miettiä miten iivo ja vinny on toisiinsa suhtautuneet niin voin sanoa jo tässä vaiheessa, että herroilla ei ole ollut minkäänsortin ongelmia toisiaan kohtaan missään vaiheessa. kummatki on tiettykin leikattuja olleet jo herran ajat ja ovat jo aika iäkkäitäkin enkä usko niiden jaksavan tapella keskenään enään. toisekseen kummankaan luonne ei ole mitenkään erityisemmin päälle käyvä, eli ovat yleensä niitä, jotka tyytyvät lauman pohjimmaisina olemiseen ja ovat kaikenlisäksi siihen tyytyväisiä.

kesän ajan eli n. 3 kuukautta ja risat saivat asua ulkona vierekkäisissä aitauksissa, joissa välissä oli vain yksi kerros kananverkkoaitaa. (kerrottakoon vielä, että omista kaneista ainakin hiiri ja raisa osaa rikkoa kyseisen aidan, eli jos olisivat yhteen halunneet ottaa niin tuo aita ei paljon olisi auttanut.) kesän aikana suurimman ongelmaparin eli pipan ja hiiren välit lämpenivät niin, että näin ne monina iltoina makoilemassa vierekkäin pelkkä aita välissä.

muutama viikko takaperin lähdin hakemaan hilppaa lapualta, jossa se oli uudelleen astutettavana (mutta jäi jälleen tyhjäksi :<) ja päätin hetken mielijohteesta ottaa silloisen kaksikon ja viisikon mukaan. heitin ne kylmän viileästi pieneen 60cm häkkiin kaikki viisi ja kannoin häkin autoon. aluksi jokainen jahtasi toisia ja yritti astua ja alistella mutta kuinka ollakkaan niin kaikki makasivat kylki kyljessä kuin raadot jo ennen kuin pääsin edes tiemme päähän. matkaa on vaivaiset 700 metriä. :D

siinä ne matkasivat mukana lähemmäs 3 tuntia ja kotiin tullessa en viittiny niitä enää viedä pihalle kun kaikki aitaukset ovat jo valmiiksi jonkun reviiriä, joten siivosin kanilasta niille tilan ja laitoin kaikki sinne. sen jälkeen en ole niitä sieltä pois ottanut (paitsi juoksentelemaan (pakko mainita ettei tule rutinoita häkittämisestä)). tällähetkellä vinny ja iivo ovat ihan ylimmät ystävät ja makaavat aina kylki kyljessä jonkun kopin katolla kun tytöt leikkisästi jahtaavat toisiaan ja palloilevat kilvan alakerrasta yläkertaan ja takasin. tytötkään eivät enää vihoittele vaan niistä on ihana huomata, että ne nauttivat kun ovat pitkästä aikaa saaneet seuraa, jonka kanssa voi oikeasti iloitella ja riehua. herroista kun ei siihen enää tahdo olla. :D

hilppa heilastelemassa

ohoo! jaksoin avata tietokoneen ensimmäistä kertaa yli kolmeen viikkoon! oliskahan jo aika ryhdistyä ja aloittaa taas "sosialisoituminen" sekä palata facebookin, petsien ja eritoten blogin ihmeelliseen maailmaan...? naa, mä nautin kesästä ja niistä vähäisistä vapaista tunneista mitä töiden tekemiseltä jää jotenkin muuten kuin tässä istuen.

mutta en vaan kestä näitä kuumia päivä, eikä kyllä kestä eläimetkään joten eipä paljon tekemistä jää. 

istun mielummin tässä. kesä ei oo tämmösen immeisen parasta aikaa.

kuin otsikosta monet kanssanisäkkäät varmaan ymmärsivätkin jo niin hilppa oli heilastelemassa (ja jos se on jollekkin outo sana niin hilppa oli siis miehen luona kyläilemässä) viimeviikon! 29.6 vein hilpan tämän komean herrasmiehen tykö ja kotiin neiti palautui 5.7. eli noin viikon verran kerkesivät treffailla. pieniä ranskanlupan palleroita on siis odotettavissa heinäkuun viimeisellä tai elokuun ensimmäisellä viikolla!

palaan hilpan vauvamahaan heti kun saan konkreettisia todisteita sen olemassa olosta. olkaa siis kuulolla!

toinen asia on, että hilppa ja nillekin muuttivat ulos ja se tapahtui vähän vahingossa. en oo juurikaan halunnu pitää niitä aitauksessa koska A) kolmas ja neljäs pikkuaitaus (jotka olivat ennen kaksi erillistä mutta erinäisten sattumusten eli nillen hampaiden takia on nyt vain kolmas) oli rikki ja B) hilppa härnää aina pipaa niin, että omassa aitauksessaan pipa alkaa hyökkiä raisan ja vinnyn kimppuun tartuttaen ärhäkkään olotilansa myös hiireen, joka puolestaan naapuriaitauksessa alkaa kiusata iivoa muiden kumppanien puuttuessa. enkä halua, että vain yhden pitkäkorvan takia joka aitauksessa on hirveät kahakat päällänsä. kuitenkin ilman hilpan läsnäoloa kaikki elää hyvinkin rauhallista ja seesteistä elämää.

no korjasin aitauksen nro 3 ja vein hilpan ja nillen sinne rauhoittumaan koska kanilassa niille tuli kärhämää hilpan heilareissun jälkeen koska nille oli yksinään saanut valloittaa koko kanilan ja hilppa haisi toiselta urokselta. no illalla en vain enää jaksanu kantaa jättejä takasi kanilaan ja sielä pihalla ne ovat edelleen. ja ovat nauttineet. :D

jättien "pihaton" rakennuskin pitäisi aloittaa, mutta tarvitsisin suunnitelmiani toteuttamaan vähintäänkin jonkun rakennusinsinöörin tai vaihtoehtoisesti syy voi olla myös erittäin yksinkertaisissa piirrustuksista, joita kukaan muu kuin minä ei ymmärrä... hmph. :D

mutta tässä nyt viimeaikaiset tapahtumat nopeasti rustattuna, yritän todenteolla panostaa esimerkiksi kameran ulkoiluttamiseen seuraavaan kertaan mennessä! suotavaa olisi että enspostauksessa olisi jotain huisia kirjoitettavaa jos senkin kirjoittaminen venyy yhtä kauas kuin tämä. postaustahti ei nyt oo ollut ihan 5/5...

kesäistä

kesä tuli ja meni melkein heti eikä kanit päässy siitä kamalasti nauttimaan. en nimittäin saanut pidettyä kuin yhtä porukkaa kerralla ulkona eli jotkut joutuivat aina kököttämäään kauniina päivinäkin kanilassa. hmph. tämä siis johtui siitä, että routa on menneenä talvena mullistanu enemmän kuin koskaan aiemmin aitauksia, jonka vuoksi yksikään ovi ei mene kiinni ja seinät meinaavat nojailla epäilyttävästi sellaisiin ilmansuuntiin, joihin ei ehkä pitäisi. tänään oonkin koko päivän siivonnu ja rempannu noita aitauksia, että pääsis kanitkin pian viettelemään kesäpäiviä ulos!

ihan alkajaisiksi tyhjäsin pienet aitaukset kopeista ja kannoista ja muista romppeista. haravoin havunneulaset, lehdet ja epämääräiset multa-paska-sora-läjät pois. tasoitin hiekkapohjat ja pesin kopit. asennettiin äitin kans ovet uudelleen paikoilleen, osaan joutui vaihtaa saranat ihan uusiin ja toisista taas lukot oli ihan käyttökelvottomia. kaupan kautta haettiin myös lisää verkkoa, koska viisikko (hiiri, iivo, split, peukku ja tossu) viimekesänä harrasti innokkaasti reikien tekemistä oman pikkuaitauksensa seiniin joten korjatahan neki piti. lopuksi vielä pappa tuli mua auttamaan pääportin kanssa kun se ei menny kunnolla kiinni koska toinen reuna kynnyksestä oli uponnu niin syvälle maahan että koko kehikko vaati nostoa. järjestelin kopit ja muut virikkeet takaisin ja voála! pikkukanit on saanu tohista sielä jo kokopäivän. :)

vielä pitäisi jaksaa siivota kanila loppuun... se onkin päässy lievan katastrofin kynsiin kun iivo ja hiiri on asunu nillen ja hilpan sijasta lattialla viikon päivät. tämä siksi, että yhdistämisprojekti tosiaan on vielä kesken ja vain lattialla ollessaan ne pääsevät haistelemaan raisaa, pipaa ja vinnyä. tänään tosin laitan kanilan vain siihen kuntoon, että kanit pärjäävät sielä huomiseen ja huomenna pesen sen kunnolla lattiasta kattoon. vanhat purut ja pölyt pitää silti tänään vielä saada pois.

on muuten ihanaa, että meikän omenapuut kukkii niin kauniisti jo! oon ihan varma, että tänä kesänä tulee paljon omppuja! se on kätevää kun saa noukkia omenat suoraan puusta ja heittää pupuille. :) laitoin tuohon vähän kuvia noista meidän ulkokopeista, keskimmäinen on eristetty muttei mitenkää suuressa huudossa meidän kanien keskuudessa. nille ei ensinnäkään edes mahdu siitä aukosta. mutta suorakulmaiset kopit on sen kokoisia, että useampikin kani mahtuu sinne kerralla ja suojaavat ainoastaan tuulelta ja sateelta. mutta eipä ole meidän kanit vielä valittaneet kylmyyttäään varsinkaan koska kavereita on aina kyljessä lämmittämässä.

täytyy muuten vielä kertoa mitä nille sai tänään aikaan! kesken aitausrempan käväsin nopsasti syömässä sisällä ja nille oli tietenkin juuri sillä hetkellä tajunnu miten pikkuaitauksesta pääsee hyppäämällä pois (kuitenki 120cm korkea seinä). katossa on noin 60cm x 60cm kolo, jossa ei ole verkkoa koska pellikatto on vielä hakematta vanhalta vajalta. nille oli siis hypänny samalle puolelle pipan, raisan ja vinnyn kanssa ja karvatolloja keräillessäni huomasin, että pipa oli saanut eniten turpaansa mutta kovati oli neidit nilleäki tukistellu. vinny taas herrasmiehenä oli pysyny kahakoista kaukana. :D pipa oli ilmeisesti saanu niin kovaa kyytiä, ettei moneen tuntiin päästäny edes raisaa lähellensä, yritti uhitella ihan kaikille ja pysyi visusti vinnyn kyljessä kiinni. mutta heltyi lopulta kuitenki kun huomasi, ettei sillä ole enää mitään hätää.

yhdistämisprojektista on tulossa juttua vähän myöhemmin kun saan aikaiseksi. se on muutenkin ollu nyt vähän jäissä kaiken tän ylppärihärdellin ja työhommelien keskellä! mutta we'll be back! :)

o-ou mikä hiljaisuus

pitkään on ollut blogi hiljaisena. mutta no can do. on ollu tässä kaikenlaista hässäkkää kuten kirjotuksia ja viimeisten kurssien suorittamista, töiden hakua, tulevaisuuden pähkäilyä ja järjestelyä, hakuja ja lomakkeita. ihan hirvee ressi kaikesta mutta eiköhän se jo helpota!

kaneja en silti oo unohtanu vaikka täälä niistä ei paljoa ookkaan kuulunu... tuola ne puputtaa ja elelee rauhallisesti kevätauringosta nauttien. on kyllä ollu maailman paras keksintö laittaa kanilan ikkunaan verkko, että saa pitää ikkunaa auki kokoajan. ja voi pojat että nille ja hilppis rakastaa kyhnöttää siinä ikkunalaudalla!

 

 

pipa ja raisa oli millan mukana viikonloppuna jurvassa näyttelyissä, kiitos vielä millalle vaivannäöstä! jos muistan oikein niin raisa sai 91p, joista oon kyllä tosi yllättyny ja pettyny, koska pisteet laski viimekerrasta ihan huimasti vaikka raisa on oikeasti mielestäni hyvässä kunnossa. mutta eipä voinut valittaa kun en itse ollut paikalla. pipa sai 94,5p ollen LKV1 ja PPK2.

toinen juttu on se, että oon suunnitellu kanilaan ns. "lisäsiipeä" vaikka tilaahan sieltä ei puutu, onhan sielä asunu 10 ristiturpaa isompikin lauma kerralla, mutta ajattelin tehdä seinästä reiän ulos ja siihen ns. ulkotarhan, joka olisi jättien käytössä ympäri vuoden.

hilpalle haluaisin myös teettää pennut. eihän tuo neiti mikään rotumääritelmän perikuva ole, mutta haluaisinkin itselleni yhden ranskislapsen lisää ja mieluiten sellaisen, johon voisin itse vaikuttaa. suomessa on mielestäni aika huono tarjonta sellaisista ranskiksista, joita itse etsin. eikä itelläni ole edes tarvetta UM-tasoiselle kanille, haluan vain oivan lemmikin. hilppa on hieman liian pieni ja sillä on vähän kevyet ja taka-asentoiset korvat, mutta mikään ei pysty korvaamaan hyvää luonnetta.

kolmas suuri suunnitelma ja ehdottomasti haasteellisin sekä kyseenalaisin on vielä paljastamatta. oon ajatellu kokeilla yhdistää häkkijänöt aka pikkukanit. häkkijänöt on ehkä käsitteenä vähä hämäävä, koska kyllä nuo muuallekkin pääsee ja niillä on tilavat häkitkin kaiken lisäksi... tarkoitan siis vinnyä, pipaa ja raisaa sekä iivoa ja hiirtä. olis mahtavaa saada nämä viis samaan! tuossa kompleksissa vaan on tosiaan kaksi urosta, jotka saattavat käydä suunnitelmani ongelmakohdaksi. toisaalta, vinny on ennenkin asunu urosten kanssa eikä iivo oo osottanu mitään aggressiivisuuden merkkejä uroksia kohtaan enää yli kolmeen vuoteen. kummatkin on kastroituja ja vanhoja. saapi nähdä miten tuossa käy!

vinnyllä on myös ollu hieman huonompi jakso taas, tietenkin näin kevään tullen. karva pöllyää kanilassa ja tytsyillä on kummallakin kevätkiimaa ilmassa, joten vinnyn jaksaminen on ollu vähä lujilla ja oonki joutunu asuttamaan sitä välillä erillään tai viemään ulos yksinään, että saa vähän rauhoittua. vinny täytti viime viikolla 8 vuotta, joka on kyllä kanille kunnioitettava ikä.

aurinkoinen akkojenpäivä

...joka tosin oli jo eilen. tästä on tullu jo ennemminki tapa eikä poikkeus, että kirjotan kaikesta vähän jälki junassa. mutta antakaahan se anteeksi nyt koska mulla tosiaan alkaa huomenna kirjotusrumba ja lukulomaakin mulla oli vaivainen viikko (hiihtoloma), koskan joudun käymään vieläkin koulua suorittamattomien kurssien takia. lupaan ryhtyä ahkerrammaksi kanikuvaajaksi heti kun koulu on pyyhitty pois päiväjärjestyksestä. nyt vain tuntuu, ettei riitä tunnit vuorokaudesta millään!

meillä tosiaan paistoi aurinko ihan täydeltä taivaalta kokopäivän ja mua harmitti niin kovin ku en voinu olla ulkona lukemisen takia ja sen lisäksi oon ollu nyt monta viikkoa harvinaisen ärhäkkään kurkkukivun kourissa. :/ kävin kuitenkin ottamassa muutaman vaivaisen kuvan hiirestä ja hilpasta, jonka jälkeen painelin kurkkukipunu takia takaisin tupaan. tarkoitushan oli kuvata kaikki kanilan naikkoset koska oli sentään niiden päivä!

tähän postaukseen saatte yhdet vaivaiset kuvat hiiresta ja hilpasta, kanilan nuorimmista akoista. kaksi muuta, pipa ja raisa, tulevat toivon mukaan kuvatuiksi joskus myöhemmin. en voisi uskoa, että meillä näyttää maaliskuun alussa tältä! luntahan pitäisi olla vielä huhtikuussakin! tänä vuonna en oo kertaakaan voinu kuvata lumisia kuvia pellolla, kun niihin ei ole tullut tarpeeksi lunta. jotain aivain uskomatonta..

hilppa ei vieläkään sisäistänyt ulkoilun mahtavuutta. luimisteli vaan korvia, juoksi heti äipän sylkkyyn tai keksittyään ruohon - söi sitä koko loppuajan. eipä tullut mitenkään imartelevia kuvia, mutta ompa nuo omat kuvaustaidotkin päässee tässä vähän ruostumaan.

en ookkaan kyllä hetkeen hilpasta mitään turissut, vaikka monesti ollut tarkoitus. hilppatyttö on kuitenki kasvanu ihan hujauksessa! ei se vieläkään iso ole, mutta isompi ainakin. hitaan kehityksen takia se saattaa kasvaa hyvinkin pitkään ja luotan kyllä siihen, että hitaasti hyvä tulee. :)

kävin myös pari päivää takaperin moikkaamassa peukkua ja tossua! kovin hyvin olivat kotiutuneet ja iloisesti pomppivat pitkin kämppää. kynnet leikkelin naperoilta ja voi kuinka se olikaan tuskan ja työn takana tälläisen pienen tauon jälkeen. :D lopulta kuitenki suostuivat yhteistyöhön! eeva myös kertoi, ettei neidit oo syöny johtoja ja osaavat käyttää laatikkoa yllättävän hyvin, ne ovat siis myös sopeutuneet sisäkanin elämään paremmin kuin hyvin vaikka meillä kuitenki aina kanilassa vaan asuneet. :)

nyt kun päästiin oikein hehkuttamisen makuun niin voisin samantien kertoa miten ylpeä olen raisasta. se on aina ollu kovin sähäkkä, säikky ja osakseen myös arvaamaton eikä siksi mitenkään erityisen mukava kani lemmikiksi. harrastuskanina täyttää tarpeet paremmin kuin hyvin! mutta nyt, asuttuaan kesän yksin ja vasta sen jälkeen kun tajusin laittaa sen pipan ja vinnyn seuraksi siitä on kuoriutunut oikein ihana persoona! vieläkään se ei pidä ihmistä ylimpänä ystävänään, mutta kaikki on sen kanssa nykyään niin helppoa! se ei enää säiky yhtään niinkuin ennen ja tulee jopa omasta tahdostaan ihmisen lähelle.

musta tuntui ennen aina niin pahalta ku kaverit pelkäs raisaa, osittain ehkä syystäkin, vaikka mulle raisa ei ookkaan koskaa tehny mitään pahaa niin vieraita ihmisiä kohtaan se osasi olla todella arvaamaton, niin nyt voin kuitenki hyvillä mielin korjata tuon "raivo-raisa" väitteen ja antaa ihmisille luvan silittää sitäkin. mahtavaa. 8--) tähän loppuun vielä yksi luvattoman huonolaatuinen kuva mistä toivon mukaan näkee vähän tuota, miten paljon hilppa on ottanut kokoa!

loistavasti lapualla

lapuan tulospostaus meinas ihan unohtua, mutta enköhän mä saa nyt jotain sieltäki rustailtua! aamulla oli hauskaa lähteä ekaa kertaa näyttelyihin ihan omalla autolla, ei tarvinu ootella ketää ja sai lähtee koska haluaa. :D niin helppoa kaikki! oltiin hyvissä ajoissa näyttelypaikalla ja koska olin edellisenä iltana jo leikannu kynnet jänöiltä niin muuta tehtävää ei oikeastaan ollut kuin tarkistella silmät, korvat, tassut jne. onneksi pian paikalle pyyhälsi lauma kavereita, joita en ollu nähny pitkiin aikoihin ja iso kiitos heille seuran pidosta! :)

en nyt kuitenkaan jaksa jaaritella kauempaa vaan mennään heti niihin tuloksiin! mukana mulla siis oli pipa, nille ja raisa. oon sanonu jo yli kuukausi sitte, että haluaisin viedä raisan näytille ku se on nyt niin hienossa kunnossa ja vitsinä heitin kaverille viikko sitte että, pipalta jää tälläkertaa voitto saamatta ku se meneekin raisalle. lähinnä tällä yritin kertoa sitä miten hyvässä kunnossa raisa on koska pipa nyt on aina vaikkei sen kanssa mitään ihmeellistä tekisikkään. :D

 

pipan (kuten muidenkin) arvostelu lirpakkeen saa näkyviin paremmin sitä klikkaamalla. pipalla meni ihan odotetusti ja oon kyllä tyytyväinen pisteisiin vaikkei ihan yltäny päivän parhaiden joukkoon! pipallakin alkaa kuitenkin ikä jo näkyä ja tiedostan sen kyllä, joten eihän näistä sovi valittaakkaan. tuo silmän vuotaminen kyllä pisti ärsyttämään kun kotona ei kuitenkaan vuotanut yhtään enkä ennen pöydälle menoa sitä huomannut tarkistaakkaan kun koskaan ennen ei oo pipan kohdalla mitään tommosta ollut. tapansa mukaan sai kuitenkin hienot pisteet turkista ja käsiteltäessäkin käyttäytyi nätisti! :) pipalle siis 94,5 pistettä, LKV2 ja joku ruokapalkinto, koska tuomari halusi sen palkita pitkästä ja hienosta menestyksekkäästä "urasta" vaikkei tänään PPK -sijoille yltänytkään.

nillekselle nää oli tosiaan toiset näyttelyt ja edelleen poitsu sai kiitettäviä pisteitä! täytyy kuitenki ottaa huomioon että nilles on luppa ja vielä kastroitu luppa eli massa tarttuu tavallista helpommin vaikka kuinka olisi vilkas ja aktiivinen otus. lupille tavanomaisesti myöskään nilleksen turkki ei yleensä ole parhaimmiston tasoa. olin varma, että tassuista lähtisi pisteitä mutta onneksi vain hännästä! jokapaikka kellertää ihan huolella, mutta en jaksanu raasua kiusata pesemällä kun nille ei siitä yhtään tykkää ja esim tassut ei silti haise yhtään pahalta, vaikka siltä saattavat näyttääkkin. :D nilles antoi taas käsitellä oikein hienosti niinkuin aina, se on niin kovin luottavainen ja rakastaa rapsutuksia joten tuomari taisikin vähän ihastua tuohon pullaposkeen joka yrittää kokoajan pussailla! nilles tosin meinasi läkähtyä paikanpäälle kun oli niin kuuma, onnksi arvostelu oli alkupäässä. nilles sai 94 pistettä ollen avointen urosten LKV1 ja sai myöskin ruokapalkinnon "mieleen jäänyt kani".

raisan vuoron koittaessa neiti pisti kunnon shown pystyyn kun ei ilmeisesti olisi halunnut lähteä boksista... :D onneksi pöydällä osasi edes käyttäytyä rauhallisesti ja moitteetta! raisa sai ainoana omana kanina viiden pisteet kohdat täyteen ja yleiskuntoa kehuttiin paljon kun ottaa vielä senkin iän huomioon. turkki myös raisalla on tällähetkellä ihan kivassa kunnossa! raisa sai 95,5 pistettä ollen niillä LKV1 ja PPK1! kuma myös napsahti noista 5pisteen kohdista.

päivän parhaana pet-kanina raisa jatkoi vielä BIS -kilpailuun, jossa taso oli oikeasti tosi kova. kaikkien lajien edustavat oli oikeasti hyvässä kunnossa eikä valittu voittajiksi vain siksi, että vastustajat olis ollu joteni huonoja. näyttelyt oli muutenki tosi tasokkaan kaikkien lajien osalta ja hyviä pisteitä jaettiin paljon! BIS -kisaan osallistui voittajat yhteensä seitsemästä eri lajista ja en oikein tiennyt mitä sijaa sieltä odottelisin. kuitenkin raisan nimi huudettiin vasta viimeisenä eli tuomarit olivat yhteistuumin päättäneet laittaa sen päivän BIS voittajaksi! :D

yllätyin kyllä melkoisesti tuosta ja raisa sai siitä hyvästä yberhienon ruusukkeet ja pystin, joka mahtoikin olla raisan ensimmäinen. toinen pysty joka kuvassa näkyy on myöskin raisan, joka tuli jo PPK1 -tittelin saamisesta. sen lisäksi raisa voitti pienen pussin herkkuja sekä ison laatikon tosi oudonnäköistä kaninruokaa, jonka tietenkin unohdin kuvata... :D

miten meillä valmistaudutaan...

näyttelyihin? nyt kun lauantaina pitkästä aikaa tulee petteilemään lähdettyä ja äsken kanilaa siivotessa tuli mieleen, että voisimpa kirjoitella siitä, mitä meidän näyttelyihin valmistautuminen pitää sisällään. :)

 

 1. kaikki alkaa tietenkin siitä, että bongailen netistä näyttelykutsun ja alan miettiä onko sinä päivänä mahdollisesti vapaata ja aikaa lähteä. sitten tulee kysymys millä mahtaisin sinne matkustaa. nykyään onneksi tämä ei ole enää niin ylitsepääsemätön ongelmakohta (toisin kuin vielä vuosi sitten...) koska mulla on oma auto jolla huristella.

vanhin kanini vinny, minun ja sen ensimmäisten näyttelyiden jälkeen 2008.

2. tietenkin täytyy myös päättää ketä ilmoitan. kokoajan omia kaneja hoitaen tiedän suurinpiirtein ketkä ovat normaalisti sellaisessa semihyvässä kunnossa ja ketkä eivät. ne jotka eivät ole, niin en edes ajattele niiden viemistä pöydälle. ja paha tapani on ilmoittaa kanit ihan viimetingassa, eikä silloin yleensä jää edes montaa viikkoa kanien preppaamiseen.

3. niiltä kaneilta, jotka päätän ilmoittaa tarkitstan yleiskunnon, turkin ja lähinnä tassun pohjien puhtauden todella huolellisesti ja sen mukaan päätän koska alan tekemään asialle jotain. (... :D) myönnän olevani laiska, enkä oikeastaan jaksa panostaa näyttelyvalmisteluihin ihan hirvittävästi ja pidänkin tärkeänä sitä, että kanit ovat sopusuhtaisessa ja suht siistissä kunnossa kokoajan. noin viikko ennen näyttelyitä alan kuitenkin siivota häkkejä ahkerammin ja viimeisenä iltana saatan pestä kanin tassut ja heittää puhtaiden purujen päälle siinä toivossa, että ne yön aikana putsautuvat.

 edesmenny kluppa manu

4. ruuan antoa en myöskään normaalisti mittaa ja jaa mitenkään säännöllisinä määrinä, kunhan heitän jotain jonkin verran päivittäin. ennen näyttelyitä alan katsoa mitä kani syö ja jos se tuntuu turhan pulskalta, saatan pitää sitä heinä-tuore-vesi kuurilla max. viikon ennen näyttelyitä. isot tilat, virikkeet, mahdollisuus liikkua ja kaverien seura yleensä pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei kanit pääse lihomaan liikaa ja lihaksetkin pysyvät OK-kunnossa jatkuvasti. jos kani vaikuttaa ennen näyttelyitä liian pieneltä niin saatan lisätä sen ruuan saantia tai miettiä onko sitä järkeä ottaa mukaan ollenkaan, koska ruuan lisääminen ei kuitenkaan kasvata lihasmassaa vaan pelkkää mahaa eikä se tuo pisteitä yhtään lisää.

5. näyttelyitä edeltävä iltana leikkaan jokaisen kanin kynnet todella huolellisesti. vaikka teen sen tarkasti niin silti usein tulee moitteita, että leikkaamisen varaa olisi. optimaalista pituutta tärkeämpää tuomarien olisi mielestäni tarkastella sitä, onko kynsiä leikattu säännöllisesti, kuinka pitkälle suoni on edennyt ja onko kanilla lohjenneita kynsiä. millin heitto sinne tänne ei ainakaan huononna kanin kynsiä, pikemminkin uskoisin sille olevan mukavampaa kun kynttä ei ole leikattu aivan suonen päästä.

6. tarkastan myös hajurauhaset, tassunpohjat, korvat, silmät ja hampaat. tämän teen vielä uudelleen näyttelypäivän aamuna, normaalisti vasta näyttelypaikalla. samaan syssyyn aamulla tarkistan, ettei kanilla ole huopaumia hännässä tai missään muuallakaan. näitä toimintoja ajatellen kannattaakin näyttelyyn varata aina mukaan topsipuikkoja ja tiheä kampa! 

edesmennyt kluppa oona

7. kanin tietenkin pitää antaa myös käsitellä, mutta siihen en paneudu ennen näyttelyitä mitenkään, koska sitä ei kanille ihan muutamassa viikossa opetetakkaan. luotan siis siihen, että omat muruni käyttäytyvät kunnolla. :D ja näyttelypaikalla kania ei itseasiassa edes kannata harjata, sylitellä ja silitellä hirveästi, koska kanin turkki sähköistuu erittäin helposti kuumissa sisätiloissa. oikeastaan kosken kaneihin aina mahdollisimman vähän ennen tuomarin pöydälle menemistä.

8. asioita jotka EIVÄT kuulu meidän näyttelyihin valmistautumiseen: tassunpohjien talkkaus, eli valkaisu. se on mielestäni huijaamista enkä siksi sitä harrasta. silloin kani ei oikeasti ole puhdas ja omasta mielestäni näyttelypäivänä kanin pitää olla puhdas muutenkin kuin vain aineiden avulla. toinen asia on se, etten koskaan laita kaneille ruokaa aamulla ennen näyttelyitä, ettei maha vedä vellille vahingossakaan automatkan takia. jos näyttelyt ovat lähellä, en laita myöskään juomapulloa ennen näyttelypaikkaa kiinni boksiin. olen huomannut, että tuppaavat vain sitten sotkea itsensä sillä ja otsa on vaikea saada kuivamaan ennen arvostelua.

raisa pornaisissa. kuvan ottanut maisu!

mites teillä tehdään? onko teillä ns. suosikkikania, jonka kanssa käydä näyttelyissä?
ja vielä, onkos kukaan teistä tulossa lauantaina lapualle? :)

onko tällä mitään merkitystä?

eipä varmaan mutta kerron silti.

mä nään hyvinhyvinvhyin harvoin mitään unia liittyen mihinkään realistiseen, kuten esim perheeseen, kavereihin, koulun käyntiin tai pupuihin. mun unet liittyy aina johonki, josta en ymmärrä yhtää mitään; tapahtumiin, joita ei oo vielä ollu tai paikkoihin, joissa ei oo vielä käyny. oon nyt kuitenki nähny kolmena yönä peräkkäin samaa unta ja heränny aina tarkalleen kello 03:16-03:26 samassa kohtaa sitä samaa unta. dafuck is goin' on?

unen alusta en muista mitään, mutta jossain kohassa oon matkaamassa kouluun erään ystäväni kanssa ja se reitti menee hautausmaan ohi (ihan siis oikeastikkin). pienen alamäen kohdalla peukku, tossu ja hiiri hyppää viereseltä pellolta siihen tielle ja pysähdyn siihen niiden luo. neidit alkaa kuitenki hyökkiä kohti ja yrittävät käydä meidän kimppuun hirveen agressiivisesti! muistan unessa juosseeni niitä karkuun ja jopa komauttaneen voimakkaasti hiirtä päälaelle kun yritti hyökätä meidän päälle. matka kuitenki jatkuu, kanit alkaa seurata meitä ja sitten nähdään viereisissä ojissa petoja, kuten supikoiria, kettuja, näätiä ja taivaalla muutamia kotkia. nostetaan rauhoittuneet kanit syliin petojen silmien alta ja jatketaan matkaa hautausmaan läpi.

siihen asti vielä ihan suhtkoht ymmärrettävä uni mutta sitten se kävi yhä vain sekavammaksi. kävelypolun vieressä olevan hautakiven luona nähdään supikoira, joka piiloutuu kukkaruukun alle kuin ihminen - vetämällä sen päänsä päälle suojaksi... kannetaan kaneja sylissä niiden omalle hautapaikalle, joka jollain tavalla kuvastaa niiden omaa häkkiä. siinä on pieni koriste aitaus hautakiven ympärillä, jossa lukee "loving family: hiiri, peukku & tossu" (ihmettelen vain sitä mihin kaikki muut laumassa eläneet, esim iivo, split, eela ja nuuska katosivat..). lasketaan kaneja häkkiin/hautaan mikä ikinä onkaan ja samassa nään kulmassa heinikön seassa mönkimistä, juuri samanlaista miltä pupuvaivojen möngerrys pesässä näyttää. saan juuri päästettyä otteeni viimeisestä kanista häkin pohjalle kun heinikosta syöksähtää näätälauma raatelemaan kaneja, jotka jäävät voimattomina niiden raadeltaviksi

sitte herään ihan hemmetin ahdistuneena ja peloissani. viime yönä oli vaan pakko nousta käymään kanilassa, enkä silti saanu enää millään untä koko yönä. jo pelkkä uni saattais olla hämmentävä, mutta rupesin tänään miettimään sitä vähän pidemmälle. se on oikeasti aika vertauskuvallinen, valitettavasti...

tänäkin talvena meiltä on kuollu kaneja ja koira on tappanu yhden kanini, ihan selvästi tuo unen viimeinen kohtaus viittaa siihen. se on ollu ehdottomasti yks mun elämän kamalimpia hetkiä. mutta sitä, miksi peukku ja tossu yhtäkkiä tulevat uniini vaikka eivät enää meillä asukkaan, en osaa selittää muulla kuin korkeintaan ikävällä. MUTTA outo yhteensattuma on myös se, että tänä vuonna oon ensimmäistä kertaa törmänny kanilassa mihinkään ylimääräisiin eläimiin, tarkoittaen tällä hiiriä. olen nähnyt niitä muutamankin kerran ja säikähdän niitä aina yhtä kovaa, vaikka en niitä pelkääkkään.

meilläpäin on myös alkanut kulkea susia, ilveksiä ja kettuja. niitä on tosi paljo tuola metsässä, jonka rantaan meiltä on matkaa vain muutamia satoja metrejä. ne tosin liikkuu vain öisin enkä oo niitä itse "livenä" nähny mutta meillä koiratkaan ei uskalla enää mennä pimeällä pihalle ja jos on vähänkään hämärää niin istuvat vain portailla ja katselevat tarkkaavaisesti pelloille. jälkiä näistä eläimistä on silti tehty ihan muutamien metrien päästä meidänkin taloa ja noin puolen kilometrin päässä olevasta talosta ilves oli tappanut kissan. ei siis mikään ihme, että ylimääräiset eläimet tulevat uniini tappamaan omia pupujani...?

mutta en edes halua tietää mitä hautausmaa unessani kuvastaa. ja miksi siinä on vain hiiri, peukku ja tossu. ja tämä sama uni, jo kolmatta yötä. :s

onko teillä ollu unia teidän omista eläimistä? onko ne ollu yhtä outoja?

thumb and slipper

joka kerta kun oon selittäny näistä kahesta kaveruksesta ulkomaisille ystäville niin naurusta ei oo meinannut tulla loppua kun oon sanonu, että yesyes the names is like thumb and slipper. pakkohan se on myöntää, että peukalo ja tohveli kuulostais suomalaisenki korvaan vähän hassulta... peukku ja tossu ovat silti täydellisiä. mutta tämän päivän jälkeen en voi enää kertoa peukalon ja tohvelin seikkailuista omina pupuinani, tämä kaksikko nimittäin muutti tänään uuteen kotiinsa.

onneksi eeva ja jaakko asuu ihan lähellä omaa kotiani, vain noin 3km päässä ja ihan koulumatkani varrella. ei ole siis ongelma mennä niitä moikkaamaan jos karmiva ikävä yllättää. ja oon varma, että jossain vaiheessa se yllättääki. oon kuitenki varma, että teen niiden kohdalla oikean valinnan enkä usko katuvani sitä. peukku ja tossu on kuitenki mulle tosi tärkeitä ja omalla erityisellä tavallaan rakkaampia kuin muut, koska ovat todiste paremmin kuin hyvin onnistuneesta yhteiskasvatus -projektista ja tietenkin ovat todella arvokkaita, koska ovat niitä omia kasvatteja. on vain totta, että niihin tulee aina ihan erilainen side kuin muihin. ehkä sitä ei voi ymmärtää ennenkuin tietää millaista on omistaa oma kasvatti.

tässä pieni lupaamani video maailman parhaista tyttösistä:
 

jos video ei jostain syystä näi niin vaihtakaa mutterin kuvaa painamalla laatu 720pHD:ksi niin pitäis näkyä!

muutoksen tuulia

tää vuoden vaihde on ollu vähä tympeä, ja nytkin mun täytyy opetella sopeutumaan yhden ainakin mulle merkittävän asian kanssa. ensviikosta lähtien oon taas kahta kania köyhempi, kun multa lähtee kaksi rakasta palleroa kohti uutta kotia ja kieltämättä se tuntuu pahalta, mutta oon samalla onnellinen ja helpottunu tästä ratkaisusta. on parempi olla kaukaa viisas kuin olla olematta viisas ollenkaan.

jokaiselle varmasti tulee joskus elämässä eteen aika, jolloin on pakko tehdä muutoksia. mä käyn nyt lukion viimestä vuotta ja elämässä alkaa ihan uus vaihe tämän kevään jälkeen. niin tapahtuu varmasti kaikille muillekkin joskus. mä aion lähteä pois täältä, hetkeksi vai pitäisikö sanoa hetkiksi, enkä todellakaan halua että äiti joutuu hoitamaan kaikkia kaneja (jotka eivät ole edes sen) yksin. toki haluaisin ne pitää ja ottaa takaisin hellään huomaani kun palaan, mutta asiat ei oo niin yksinkertaisia.

mulle tulevat kanit eivät oikeastaan koskaan joudu vaihtamaan kotia sen jälkeen ku tänne pääsevät. oon yrittäny (yllättävän positiivisilla tuloksilla) pitää periaatteena, että kerran mun kani on aina mun kani. kanivauvat ja meille ihan oikeasti sopimattomat kanit on poikkeuksia, niille on oikeutettua etsiä se oikeampi koti. aikuisista kaneista vain manu on vaihtanu kotia ja sekin meni kaverilleni, jonka luona näin sitä vielä lähdön jälkeenkin.

kun kaverini eeva kertoi haluavansa kanin poikaystävänsä kanssa ja kysyi tietäisinkö ketään, kellä mahdollisesti olisi tarjolla, hetken mietittyäni päätin ehdottaa peukkua ja tossua. neitejä sitten käytiin katsomassa ja eilen eeva ilmoitti, että tytsyt vois muuttaa niille jo ensviikolla jos se vain passaa. tuntui kylmältä ja jotenkin väärältä sanoa, että kyllä se käy mutta tiedän silti, että ne joutuisivat todennäköisesti kuitenkin vaihtamaan kotia joskus. parempi luovuttaa ne nyt sellaiseen kotiin, jossa pääsen niitä näkemään ja saan kuulla kuulumisia, kuin se että hätäpäissäni myisin ne ensimmäiseen kotiin, joka tarjoutuu ne ottamaan.

mulle kuitenkin niiden hyvinvointi on tärkeää ja varsinkin koska peukku ja tossu on mun omia kasvatteja ja siksi niin tärkeitä, niinkuin jokainen omalla tavallaan. peukku ja tossu on kuitenkin todellinen parivaljakko, aina olleet kuin paita ja peppu, ja siksi onkin mahtavaa, että ne pääsevät muuttamaan yhdessä eikä niitä tarvitse erottaa. ne ovat vielä sen verran nuoria, että ovat seurallisia ja aktiivisia mutta kuitenkin päässeet ohi sen teini-ärri-murri vaiheen. ne ovat kilttejä ja helppoja, joten sopivat paremmin kuin hyvin ensimmäisiksi kaneiksi. uskon, että neideistä on eevalle ja jaakolle paljon iloa vielä pitkäksi aikaa.

muut kanit voivat todennäköisesti jäädä meille. nilleksestä ja hilpasta en tahdo luopua, enkä koskaan aiokkaan. lisäksi äiti on tykästyny niihin niin kovin, että hoitaa niitä kahta varmasti mielellään. vinny ja iivo taas ovat sen verran iäkkäitä, ettei niiden kohdalla kodin vaihtaminen tulisi enää kuuloonkaa. liika on kuitenkin liikaa ja jostain sitä hommaa on kuitenkin vähennettävä ja uskon kahden kaninkin jo vaikuttavan paljon, vaikka asuvatkin hiiren ja iivon kanssa yhdessä. siivottavaaa on vähemmän, ulkoilutettavaa on vähemmän, ruokaa kuluu vähemmän, kynsiä on vähemmän leikattavana etcetc, lista on lähes loputon.

yritän saada tehtyä neideistä jonkun videon vielä ennen lähtöä, ihan omaksi ilokseni ja tietenkin ihanaksi muistoksi näistä suurista persoonista. vaikka tuunkin niitä vielä näkemään niin kyllä se silti oudolta tuntuu ajatella niitä jonkun toisen vauvoina, ainahan ne on ollu mun omia pikku nappuloita... palataan peukkuun ja tossuun vielä viikonlopun aikana!

talvipäivän tuotoksia

vihdoinkin pakkanen laski alle -15 asteen ja saatoin lähteä kunnolla ulkoilemaan puputtien kanssa. hilppa sai ensimmäistä kertaa meille tulonsa jälkeen juosta vapaana ulkona, samalla se näki ensimmäisen kerran lunta. se on aina niin söpöä nähdä kuinka ne nostelee tassujaan hämmästellessään mitä ihmettä niiden tassujen alla on. :D

kuvailin kaneja noin kolme tuntia heti aamusta, enkä saanu oikeastaan kuin muutaman oikeasti hyvän kuvan... kun kaneilla on liikaa energiaa niin siitä ei tuu yhtään mitää! varsinki peukku, hiiri ja tossu oli niin intoa piukeana, ettei pysyny paikallaan ollenkaan. ne viihtyiki yllättävän kauan ulkona kun saivat juoksennella takapihalla sydämensä kyllyydestä. hiiren käsitys takapihasta vain on vähän laajentunut! meillä on hehtaarin kokonen tontti ja sain kyllä juosta neidin perässä ihan päästä päähän! :D

winny "vinny" ja EPJY VPET-11-12 frutti di mare "pipa"

quetha's lakai "raisa" ja butera royal "peukku"

 

 adore you "hiiri" ja tyttärensä tjatiga too-ticki "tossu"

lisää kuvia tossusta, joka oli ehdottomasti päivän kuvauksellisin!

min lilla nilles "nilles"

hivenen sievä "hilppa" ja mal'aki fortuna "iivo"

kaikki kuvat saa klikattua suuremmiksi ja niitä saa kommentoida tuonne kommenttiboksiin tai petsieen. :) kuvat on melkein täysin muokkaamattomia, koska ne omista mitään järkevää muokkausohjelmaa saati osaa niitä käyttää... ehkä voisi ottaa tavoitteeksi opetella sellaisenkin taidon tämän vuoden aikana. mulle voi siis vinkata joitain hyviä kuvanmuokkausohjelmia, jotka olisivat mielellään ilmaisia näin aluksi kun harjoittelen. :D

mielipidevastaus (ole hyvä, anonyymi)

tykkään saada blogiin kaikenlaisia kommentteja; kannustuksia, kysymyksiä ja myös niitä negatiivisia huomautuksia. tapanani on myös aina vastata kommentteihin, koska se on mielestäni kohteliasta. en ole vielä koskaan joutunut tämän blogin puolella jättämään kommentteja julkaisematta. siinä suhteessa kanikansa on kyllä todella kohteliasta! mutta tämän pari päivää sitten tulleen kommentin haluan nostaa esiin ihan siitä syystä, että moni ihminen ihmettelee ihan samaa. näitä asioita ollaan kyselty lukemattomia kertoja multa myös suoraan henkilökohtaisesti, ja uskon että myös monilta muilta, jotka harrastavat samoissa svääreissä kuin minäkin.

"Kauheet ainaki mun mielestä kun kani asuu erilisessä kanilassa. 

Ei kani kuulu mihinkään kylmään kanilaan vaan kotiin perheensä kanssa :) 

Ja miks noit kaneja pitää hankkia noin paljon? eikö max 4 kania riitä? 

Et voi tai ei kukaan voi antaa tarpeeksi helyyttä ja huomio kaikille :("

Anonyymi - 17.1.2014

tiedän monia ihmisiä, joilla kanit asuu ulkona, eristyksissä asuintalosta. monilla muillakin, kuten meillä, niille on vartavasten rakennettu/remontoitu oma tila, jossa on niille sopiva lämpötila ja elinolosuhteet. itse keksin oikeasti enemmän hyviä puolia kanilasta kuin siitä, että kanit asuisi sisällä. tietenkin kanien iso määrä on yksi syy siinä miksi niille päädyttiin hommaamaan oma rakennus. mutta se ei ole ainut tai painavin syy, ei todellakaan.

 

en väitä, että nauttisin siitä jos kanit asuisivat mun huoneessa. pitäisivät meteliä kaiken yötä ja sotkisivat niin, etten kerkiäisi mitään muuta tekemäänkään kuin siivoamaan. ihmisten asuttamissa tiloissa kuitenkin siisteys ja hajuttomuus ovat usein todella tärkeitä jo oman hygienian ja terveyden kannalta. kanit kuitenkin viihtyvät parheiten, kun saavat kaivella puruja, heitellä ruokakippoja ja temmeltää miten huvittaa. ja koska ne eivät asu sisällä, ei mun tarvitse olla kokoajan kieltämässä tai siistimässä niiden sotkuja. ja tämä EI tarkoita, ettäkö antaisin kanilan olla täyskaaoksessa kokoaikaa tai omat kanini joutuisivat elämään huonosti vaan sitä että niillä on mahdollisuus elää miten haluavat eivätkä niinkuin minä haluan, saavat järjestää häkkinsä niinkuin haluavat ja minulla on mahdollisuus tarjota niille vaihtoehtoja mitkä ei sisällä tulisi kuuloonkaan, kuten purujen käyttäminen häkin pohjalla.

meillä on kotona myös allergikkoja, isäni ja pikkuveljeni, toinen kaneille ja toinen heinälle. lisäksi omassa, erillisessä rakennuksessa on se hyvä puoli että saan mahdollistettua paljon suuremmat häkit kuin sisällä. saan rakentaa sinne tukevia ja monipuolisia asumuksia toisin kuin sisälle, jossa lähes ainut mahdollisuus olisivat tehdashäkit. isommat häkit mahdollistavat puolestaan isompia laumoja yhdessä asumuksessa, joka on kuitenkin vain hyvä puoli kaneille, jotka viihtyvät keskenään. en tietenkään asuta yksinään viihtyviä kaneja laumassa mutta eivätpä ne kovin usein yksinkään viihdy.

meillä ei ole kanit muutenkaan koskaan asuneet sisällä, muuta kuin meille muuttaessaan, jotta saan luotua niihin luottavaisen suhteen ja saan tutustuttua niihin paremmin. meillä kanien perhe ovat toiset kanit. kaikki omista kaneistani eivät edes välitä ihmisen seurasta, joten miksi pakottaa ne olemaan täälä? niitä kaneja, jotka tykkäävät olla sisällä ja ihmisten läheisyydessä tuon tietenkin useammin sisällä. esimerkiksi nilles ja hilppa ovat lähes päivittäin sisällä ihmisten touhuja vahtimassa, koska ihan selvästi nauttivat siitä. niiden kuitenkin tulee helposti kuuma täälä, niillä on paksut talvikarvakerrokset joten siinä taas yksi syy lisää, miksi niiden on parempi kanilassa.

viimeiset kolme vuotta kanimääräni luku on ollut noin +-10 eikä se siitä myöskään muutu. tunnen tämän olevan hyvä määrä minulle. joillekkin se oikea määrä voi olla 3 ja joillekkin 30 ei riitä. tunnen nyt kuitenkin omistavani sellaisen kompanjan kuin olen aina halunnut. koska on otettava huomioon se tärkeä seikka, että lemmiekkien lisäksi nämä kanit ovat minulle myös harrastus. meiltä löytyy kaneja, joiden kanssa käyn näyttelyissä tai estekisoissa sekä niitä jotka ovat sanan joka merkityksessä lemmikkejä. jos olisi vain 2 kania, en varmasti jaksaisi harrastaa yhtään mitään täältä periferialta käsin.

nyt pääsemmekin väitteeseen, ettei kukaan yli 4 kania omistava pysty antaa tarpeeksi huomiota niille. väärin. joillekkin kanit saattavat olla ainut harrastus, jolloin koulun/työpäivän jälkeen koko loppupäivän on niille pyhitetty. jos päivästä 6 tuntia jää kanien kanssa touhaamiseen, niin siinä ajassa saavat kyllä varmasti huomiota ihan riittämiin. ja on tietenkin otettava huomioon sekin seikka, että kaikki kanit eivät halua huomiota ihmiseltä! ne ovat yhtälailla yksilöitä kuin ihmisetkin, jotkut viihtyvät omissa oloissaan. mielestäni on typerää pakottaa niitä kököttämään sylissä siliteltävänä jos ne eivät kerran nauti siitä yhtään, silloin minäkään en nauti siitä. tietenkin kontakti ihmisten kanssa on tärkeää ja luottamusside omistajaan, eikä niitä omilta kaneiltani puutu.

kukaan ei voi tietää millaisia minun kanini ovat, miten ne suhtautuvat minuun tai kuinka paljon aikaani tarvitaan niiden hyvinvointiin. vain minä tiedän, koska ne ovat vain minun kanejani. kukaan ei ole oikeutettu arvostelemaan minun tai kenenkään muunkaan valintoja ja menetelmiä. minä tunnen kanini ja voin taata, että niiden on hyvä näin. ne ovat tyytyväisiä, terveitä sekä iloisia ja saavat rapsutuksia joka päivä - jos haluavat. saavat myös katon pään päälle, lämpöä, ruokaa, vettä ja läheisyyttä.

tunnen jokaisen kanini läpikotaisin, osaan kertoa jokaisen omat pienet tavat ja ominaispiirteet. tiedän kyllä koska ne ovat onnettomia tai kipeitä. ne eivät ole onnettomia kanilassa. ne myös luottavat ihmiseen, antavat ottaa syliin ja paijata, sen jokainen voi todeta esimerkiksi tämän videon perusteella. jos kanini eivät saisi huomiota, ne tuskin juoksisivat luokseni vapaaehtoisesti. vai kenen mielestä nämä kanit näyttävät onnettomilta tai pelokkailta?

pssst! huomatkaa miten paljon hilppa on kasvanut! :3

en kritisoi sitä, että tämä on laitettu anonyyminä mutta tietenkin osaisin arvostaa myös nimellistä mielipidettä. 

laittakaahan kommenttiboksiin tulemaan omia aatteita, mitä mieltä olette näistä asioista? :)

rahaa palaa

oon jonki aikaa listannu ylös kaneihin meneviä kuluja ja sen pohjalta on paljo kivempi tehä tätä postausta paljonko kaneihin kuluu rahaa, koska on oikeasti jotain varmaa ja konkreettistakin tietoa esittää. kuluja tulee ehdottomasti eniten ruuasta ja puruista, joita ainakin meillä kuluu jäätäviä määriä (ja uskoisin, että jokasella muullaki jolla on yli 6 kania...). sen lisäksi kanilan lämmittämiseen kuluu jonkin verran näin talvisin, samoin kuin erilaisiin näyttely- ja kisa ilmoittautumisiin kuin uusiin tavaroihinkin.

ruokana meillä syödään rabbit royalea ja racing prixiä vähä vaihdellen ja sekoitellen mutta huomattavasti enemmän kyllä ensimmäistä tulee syötettyä. kerran kuussa pitää ostaa lisää RR:ää ja RP:tä aina sitte ku se loppuu, ja se taas riippuu siitä paljonko sitä on tullut syötettyä. mutta jossen ihan hirveesti valehtele niin väittäisin että sitä tulee ostettua kerran kahen kuukauden sisään. vettäkin saa pullottaa kyllä joka päivä mutta se ei lähde mun pussista joten... :D rabbit royale 15kg noin 28€ ja racing prix 20kg noin 15€

puruja pitää myös hakea oikeastaan joka kuukausi ja ostan senkin säkin, samoin kuin ruuat, agrimarketista. purusäkillä hintaa on 12€ jos muistan oikein.

heinää haetaan aina sillon ku se loppuu ja sitä syötänki epäsäännölisen säännöllisiä määriä, eli toisin sanottuna sen kulutuksesta en voi sanoa mitään keskimääräistä lukua. mutta empä mä heinästä oikeestaan oo koskaan juuri mitään joutunut maksamaankaan. täältä lähistöltä löytyy monta tuttua hevostilallista, joille parin pikkupaalin menetys ei maksa mitään, joten eivät yleensä pyydä niistä mitään. muutaman kahvipaketin hinnalla saan yleensä koko talven heinät ja kesällä sitä menee vielä huomattavasti vähämmän kuin talvisin. ja kesällä sitä voi ryöstää paalin jos toisenkin tuosta viereseltä pellolta, kun senkin omistaja on tuttu. :D

ilmoittautumisiin menee rahaa myös vaihtelevasti riippuen siitä missä käydään, käydäänkö missään ja kuinka ison lastin jaksan raahata mukaan. ja tietenkin kisakuluihin kuuluu matkat, eli junaliput tai bensakulut. tänävuonna tämän osa-alueen kulut on ollu mahdottaman pienet, koska EPJY:llä ilmot on tosi halpoja ainakin näin jäsenelle ja kovin paljon muualla ei olla käyty. keskimäärin mulla on mukana 3 kania, eli ne maksaa noin 15€. tietenki muilla yhdistyksillä hinnat on kalliimpia, mutta niihin en ota ikinä noinkaan montaa kania mukaan.

uusia tavaroitakaan nykyään enää ei pahemmin tarvitse ostaa, ku melkein kaikkea löytyy jo. oon päässy jo sen kaniharrastajan alkutaipaleen yli, jolloin häkin sisustuksen piti mätsätä ja jokaisella piti olla omat valjaat, eli en oo siis kranttu tavaroiden ulkonäöstä. kunhan totean ne toimiviksi ja käytännöllisiksi niin silloin ne on hyvät. tähän ei siis kulu rahaa joka kuukausi, tai edes joka toinen kuukausi. nyt eteen on kuitenki tulossa uuden boksin osto nillelle & hilpulle, plus yksien jättivaljaiden hankkiminen. tähän mennessä en oo tarvinnu ku nille on aina lompsinu vapaana. niihin tulee siis talven aikana kulumaan noin 50€.

kanilan lämmityskuluista en oikeasti osaa sanoa yhtään mitään, koska meillä siitä huolehtii pakkasvahdin tapainen pienoispatteri, joka toimii termostaatilla. eli käytännössä se lämmittää vain kun lämpötila laskee tietyn rajan alle. sähköt ollaan vedetty ihan juntisti vaan jatkojohdolla autotallin seinästä mutta hyvin on pelittänyt jo monta talvea. tällähetkellä lämpö on normaalia korkeammalla siitä syystä, että hilppa on vielä sen verran pieni ja se joutuu asumaan kylmimmällä paikalla eli lattialla, mutta normaalisti sielä on vain n. 5 astetta eli ei todellakaan mistään tropiikin helteistä puhuta. :D

ja nyt kun kerran kuluista ja kanilasta puhuttiin, niin voisin mainita, että kanila ostettiin kokonaisena hökkelinä, johon piti kuitenki ite lisätä villat, finnfoamit ja asentaa ikkuna ja kunnollinen ovi. hintaa koko läävälle kertyi muistaakseni jotain 900€. myös kerroshäkkejä on ollut kaksi stipaletta ennen tätä nykyistä, mutta ne paappa on aina rakentanu mulle synttärilahjoiksi. :)

eläinlääkäriin meillä ei rahaa juurikaan mee. yritän aina viimeiseen asti hoitaa kaiken kotikonstein ja eläinlääkäriin mennään vain viimeisenä oljen kortena ja se on sitte yleensä sen viimeisen piikin takia. mun periaate on aina ollu, ettei kania oo luotu syömään lääkkeitä ja elämään neulatyynynä. kastraatiot kuitenki on eriasia, koska niitä ei oikein omin nokkineen voi hoitaa. ja vaikka kuulostaa ehkä vähä ristiriitaiselta äskeisen periaatteen kanssa niin en silti mielelläni myöskään halua asuttaa yhtäkään kastroimatonta urosta kotona. siitä syystä tänä vuonna on kulunu 50€.

mulle ei nyt tuu kuollaksenikaan mieleen muita kuluja mihin meillä menisi, mutta jos sulle tulee jotain mieleen niin heitä kysymystä kommentilla niin vastaan kyllä mielelläni! :) yhteenvetona voidaan varmaan nopsakasti laskeskella, että kuukaudessa menee elintarpeisiin (ruoka+purut) yhteensä noin 50€ ja se kun kerrotaan 12 kuukaudella niin saadaan 600€. siihen päälle lämmitys, ilmot (vuodessa vähintään 100€), eläinlääkärikulut ja pakolliset tavarat niin kyllä sitä kertymää vaan tulee melkein tuhannen euron edestä.

ja oon vielä joskus itekki väittäny kaneja halvaksi harrastukseksi... :D